23. joulukuuta 2010

Joulutervehdys!


Suureksi hämmästykseksemme St. Martinilla kokonaisen liikerakennuksen julkisivu oli peitetty jouluaiheisella muovilla, jonka keskellä toivotettiin kissankorkuisin kirjaimin



Ja me toivotamme teille kaikille sitä samaa!
(Ei, me emme pahoittaneet liikkeen henkilökunnan joulumieltä kertomalla heille kirjoitusvirheestä.)

19. joulukuuta 2010

Rodney Bay, St. Lucia

14º 05.077´N, 60º 57.640´W


Poistuimme 15.12. English Harbourista tyynelle merelle. Suunnitelmastamme poiketen emme kuitenkaan menneet Guadeloupen Marie Galanteen, vaan jatkoimme sen ohi suosikkisaarellemme Dominicalle. Portsmouthin edustalla olevalla Prince Rupert Bayn lahdella oli ilahduttavasti vain viisi venettä. Viiden vuoden aikana lahdelle on asennettu poijuja, mutta ankkurointikin on vielä sallittua. Otimme poijun kahdeksi yöksi à 10 $ (15º 34.828´N, 61º 27.848´W).


Lahden rannoilla on edelleen vuonna 1979 hurrikaani Davidin maihin tuomien laivojen ruostuneet hylyt, mutta kuulimme, että lahdella ankkurissa ollut panamalainen laiva oli tullut hakemaan ne romuna pois. Mitään ei kuitenkaan siellä ollessamme tapahtunut, joten saapa nähdä puhdistuvatko kaupungin rannat koskaan.
Saatuamme Sareman kiinni poijuun, kylkeemme tuli pieni vene ja siinä mies, joka toivotti meidät tervetulleiksi takaisin Dominicalle. Hän oli Albert, joka viisi vuotta sitten toimi oppaanamme jokiretkellä. Saimme hänen avullaan järjestettyä itsemme tällä kertaa sademetsään, valitettavasti rankkasateessa. Oppaamme Alec vei meidät autollaan lähes kilometrin korkeuteen katsomaan lintuja. Sateesta ja tuulesta huolimatta näimme mm. sisserou-papukaijan, joka on Dominican kansallislintu.
Lähdimme iltapäivällä 18.12. kohti St. Lucian Rodney Bayta. Keli ei ollut kehuttava; 35 solmua tuulta ja lähes jatkuvaa sadetta, mutta matka sujui niin nopeasti, että jouduimme loppuvaiheessa hidastelemaan saapuaksemme perille päivänvalossa. Ankkurilahdella oli runsaasti tilaa, vaikka ARC-veneet olivatkin jo saapuneet Euroopasta.


Rodney Bayn marinaa on laajennettu viiden vuoden aikana paljon, mutta löysimme jollalaiturin lähes vanhalta paikalta, ja tullin toimitilatkin olivat entiset. ARCilaisia oli paikalla paljon, mikä näkyi muun muassa siinä, että pankkiautomaatti oli tyhjä ja ravintolat täynnä. Internet-yhteys löytyy nykyisin joka baarista, mutta käyttäjiä on niin paljon, että yhteydet ovat takkuisia.
Olimme maissa vain muutaman tunnin, mutta sinä aikana jollaan oli ehtinyt kertyä nilkkaan saakka vettä. Näin tropiikissa, mutta onneksi sade on aina lämmintä! Tropiikin kuumuudesta huolimatta joulu tulee joka vuosi tännekin, mutta se missä me otamme sen vastaan vai otammeko lainkaan, on vielä ratkaisematta. Tämä on ensimmäinen joulumme ilman lapsia, sillä tähän asti joko me olemme lentäneet Suomeen tai he ovat tulleet veneelle. Yksi mahdollisuus on purjehtia Bequian Admiralty Bayhin, jonne skandinaavit kokoontuvat perinteisesti joulunviettoon. Matkaa sinne on vain noin 60 mailia, joten meillä on vielä muutama päivä aikaa miettiä asiaa.

13. joulukuuta 2010

English Harbour, Antigua

17º 00.199’ N, 61º 45.644’ W


Muutaman seuraavan päivän sääennuste oli riittävän hyvä, joten nostimme ankkurin maanantaiaamuna 29. marraskuuta. Ollessamme polttoainelaiturissa tankkaamassa neljä suomalaispurjehtijaa matkalla USA:n itärannikolta Karibialle tuli poikkeamaan. Oli mukava jutella pitkästä aikaa suomea muidenkin kuin oman miehistön kesken. Edellisen kerran olimme tavanneet suomalaispurjehtijoita Raiatealla vuonna 2007.


Tultuamme St. George'sin lahdelta ulos merelle, pääsimme purjehtimaan reippaassa 30 solmun sivumyötäisessä 140 mailin päivävauhtia parin päivän ajan. Seuraavat kolme päivää oli Perkins taas työvuorossa, mutta löytyiväthän ne pasaatituuletkin vihdoin ja viimein. Kun päiväntasaajanvirta vielä auttoi meitä eteenpäin, viimeisenä päivänä kirjasimme päivämatkaksi Saremalle huimat 155 mailia.
Laskimme ankkurin St. Martinin Marigot Bayhin 5. joulukuuta 880 mailin ja 6,5 vuorokauden purjehduksen jälkeen. Yllätys oli melkoinen, kun sisäänkirjoittautumisen yhteydessä meille kerrottiin, että lahdella ankkuroinnista piti maksaa, vieläpä enemmän kuin Shelburnen laituripaikasta. Karibialla kaiken rahastukseen pitänee tottua. Toisaalta hinta on ilmeisesti oikea, jos maksajia kerran riittää.
Menimme St. Martinille lähinnä tekemään varaosahankintoja. Parhaat tarvikekaupat ovat Hollannin puolella, Sint Maartenilla, noin 10 minuutin jollamatkan päässä lahdelta. Usean edestakaisen matkan jälkeen olimme saaneet välttämättömät tavarat hankittua, ja uudet tuoteluettelot mahdollistavat tavaran tilaamisen Grenadasta Carriacoulle, jossa aiomme nostaa Sareman ylös kunnostusta varten.


Koska Marigot Bayn ankkuripaikka oli harmittavan keinuttava alkukauden vallitsevien tuulten ollessa enemmän pohjoisesta kuin idästä, ja mereltä tulevan mainingin osuessa veneen kylkeen, olimme valmiit jatkamaan matkaa heti, kun hankinnat oli tehty. Nostimme ankkurin 12. joulukuuta ja purjehdimme yön yli Antigualle, jossa ankkuroimme English Harbourin pieneen ja hengästyttävän ruuhkaiseen lahteen. Ja, yllätys, yllätys, Antiguallakin ankkurointi on tehty maksulliseksi.


Yritämme saada täällä korjattua SSB-radiomme, joka kyllä vastaanottaa, mutta lakkasi jostain syystä lähettämästä yrittäessämme ensimmäisen kerran päästä Bermudalle. Jos korjaus onnistuu, joudumme viipymään täällä muutaman päivän. Jos taas radiolle ei voida tehdä mitään, jatkamme täältä saman tien Marie-Galantelle, Guadeloupeen, jossa toivomme olevan hieman vähemmän veneitä ja ihmisiä kuin edellisillä saarilla. Ovatkohan pohjoisessa vietetyt vuodet tehneet meistä hiukan erakkoja?