TTSA:n ankkuripaikka, Trinidad
Veneen kunnostustyöt jatkuvat. Olemme vihdoin saaneet keulakajuutan punkat madallettua ja v-punkan väliin kolmion ja siihen patjan. Patjan väristä voi olla montaa mieltä, mutta vihdoinkin, yli kymmenen vuoden vesillläolon jälkeen, meillä on ihan oikeasti kahdenmaattava vuode!
Purjehtijat, jotka ovat viettäneet täällä hurrikaaniaikaa useiden vuosien ajan, kertoivat, että veneiden määrä on nyt vajaa kolmannes aikaisempiin vuosiin verrattuna. Osittain syynä on varmastikin maassa vallitseva poikkeustila, mutta ennen kaikkea maailmanlaajuinen taantuma. Kuulimme, että USA:n ja Euroopan heikko talous on johtanut jopa siihen, että jotkut veneilijät ovat hylänneet veneensä tänne, jättäneet maksut maksamatta ja lähteneet kotiin hoitamaan talousasioitaan. Taloustilanne on johtanut myös siihen, että yhä useammat veneilijät tekevät itse remonttinsa, mistä on seurannut se, että lukuisia palveluja on suljettu tai kokonaan lopetettu. Esimerkiksi perämoottorimme varaosien saanti kesti kaksi viikkoa, meille suositeltu SSB-korjaamo on lopettanut toimintansa, aurinkopaneeleita ei ole varastossa, eikä paljon muutakaan. Mutta eipä ole paljon asiakkaitakaan.
Jotkut ostosretkemme ovat kuitenkin olleet tuloksellisia. Saimme vihdoin hankittua kauan etsimäämme valkoista muovilevyä, ja moottorin kumityynyjen uudet mutteritkin löytyivät kävelymatkan päästä. Polkupyöräkorjaamokin löytyi, ja elämme toivossa, että saamme uudet renkaat ja uudet pinnat katkenneiden tilalle ja polkupyörät taas käyttöön.
SSB-radio -ongelmamme on nyt vihdoin ratkaistu. Koska vanhaa radiotamme ei pystytty täälläkään korjaamaan, yritimme ensin hankkia amatööriradion. Se olisi ollut huomattavasti edullisempi kuin meriradio, mutta Icom näyttää lopettaneen halpojen radioiden valmistuksen. Korvaavat mallit ovat kalliita, ja niihin tarvitaan aina myös uusi antenniviritin. Päädyimme näin ollen tilaamaan USA:sta korjatun takuuradion, joka on samanlainen kuin vanha SSB:mme. Radion pitäisi saapua torstaina tai perjantaina.
Olemme ottaneet osaa myös sosiaaliseen elämään. Coral Coven marinassa oli viime viikolla “sundowner” ja omassa TTSA-kerhossamme joka maanantai ”potluck” eli nyyttikestit, jonne jokainen tuo omat grillattavat ja lisäksi salaattia tai muuta pientä syötävää jaettavaksi kaikkien kesken.
Trinidad ja Tobagon poikkeustilaa on jatkettu kolmella kuukaudella, mutta ulkonaliikkumiskieltoa on onneksemme lyhennetty. Koska se on enää iltayhdestätoista aamuneljään,saimme lopulta järjestettyä itsemme luontoretkelle eli Caroni-suolle katsomaan lintuja. Retki kesti viitisen tuntia, josta 2,5 tuntia kuljimme kanavaveneellä pitkin mangrovemetsikössä risteleviä jokia. Onnistuimme bongaamaan kaimaanin, puuboan, nelisilmäisiä kaloja, sini-, jalo-, lehmä- ja lumihaikaroita sekä sadoittain huikaisevan kauniita rubiini-iibiksiä. Retki oli erittäin antoisa ja todisti jälleen kerran, että veneestä pitää ajoittain päästä retkille jo henkisen hyvinvoinninkin vuoksi. Jatkuva myöhästyvien tavaratoimitusten ja töiden taivastelu ottaa muutoin helposti ylivallan ja masentaa.
Trinidadin Chaguaramas on roskaisin paikka, missä olemme milloinkaan olleet. Nousuvesi tuo joka päivä valtavan määrän kelluvaa jätettä ankkurilahteemme, mutta vie tietysti valtaosan siitä pois taas laskuvedellä. Useimmat rannat ovat täynnä muoviroskaa. Tänään meri haisee dieselöljyltä, mutta vuorovesi vie senkin lopulta muualle.
Valitettavasti vaihtokirjavalikoimatkin ovat enimmäkseen roskaa, mutta muutamia helmiäkin on löytynyt, mm. Shipwrecked on the Top of the World ja Chay Blythin The Impossible Voyage. Perfect Storm'in luemme vasta Tyynellämerellä. Muutaman tilalle jättämämme suomenkielisen kirjan vaihtoaika saattaa täällä olla huomattavan pitkä.
Riitta on käynyt läpi purkkiruokavarastojamme. Koska hankimme vuoden 2010 keväällä syötävää kokonaiseksi vuodeksi, meillä on vieläkin runsaasti jäljellä Anchoragessa hankkimistamme provianteista. Vaikka purkkien määrä sohvan alla olevassa säilytystilassa vaikutti ensin pieneltä, tarkemmin katsottuna niistä riittää syötävää useammaksi kuukaudeksi. Nakkeja löytyi 23 purkkia, jotka nykykulutuksella kestävät yhtä monta vuotta. Kalkkunaa oli jäljellä peräti 12 purkkia, ja sokeriakin kaksi kiloa. Jauhot olivat jo liikkumistilassa, mutta onneksi pasta oli säilynyt hyvin. Sareman tehokas eristys on pitänyt myös varastot kuivina, ja siksi ruokapurkkien säilyvyys on erinomainen eristämättömään lasikuituveneeseen verrattuna. Ensi viikon ostoslista on silti varsin pitkä. Eteläinen Amerikka on kalliimpi kuin Trinidad, joten teemme suurimman osan hankinnoista täällä.
Huollamme kaikki laitteet ennen lähtöä, jotta ainakin alkumatka olisi huoltovapaata. Kokemuksesta tiedämme, että matkan aikana tulee kyllä esiin riittävästi kunnostettavaa ja korjattavaa. Nyt näyttää yhä varmemmalta, että menemme varsin kauas etelään ensimmäisellä legillä, ehkä Nataliin asti. Legi tulee olemaan pitkä, koska sekä tuulet että virta ovat meitä vastaan, mutta tärkeintä on päästä eteenpäin, vaikka hitaastikin. Purjehdusoppaiden mukaan syyskuu on vielä hieman liian aikainen etelään menoa ajatellen, mutta odotus ja jatkuva hikoilu käyvät hermoille. H-hetki toivottavasti ensi viikolla!