14º 05.077´N, 60º 57.640´W
Poistuimme 15.12. English Harbourista tyynelle merelle. Suunnitelmastamme poiketen emme kuitenkaan menneet Guadeloupen Marie Galanteen, vaan jatkoimme sen ohi suosikkisaarellemme Dominicalle. Portsmouthin edustalla olevalla Prince Rupert Bayn lahdella oli ilahduttavasti vain viisi venettä. Viiden vuoden aikana lahdelle on asennettu poijuja, mutta ankkurointikin on vielä sallittua. Otimme poijun kahdeksi yöksi à 10 $ (15º 34.828´N, 61º 27.848´W).
Lahden rannoilla on edelleen vuonna 1979 hurrikaani Davidin maihin tuomien laivojen ruostuneet hylyt, mutta kuulimme, että lahdella ankkurissa ollut panamalainen laiva oli tullut hakemaan ne romuna pois. Mitään ei kuitenkaan siellä ollessamme tapahtunut, joten saapa nähdä puhdistuvatko kaupungin rannat koskaan.
Saatuamme Sareman kiinni poijuun, kylkeemme tuli pieni vene ja siinä mies, joka toivotti meidät tervetulleiksi takaisin Dominicalle. Hän oli Albert, joka viisi vuotta sitten toimi oppaanamme jokiretkellä. Saimme hänen avullaan järjestettyä itsemme tällä kertaa sademetsään, valitettavasti rankkasateessa. Oppaamme Alec vei meidät autollaan lähes kilometrin korkeuteen katsomaan lintuja. Sateesta ja tuulesta huolimatta näimme mm. sisserou-papukaijan, joka on Dominican kansallislintu.
Lähdimme iltapäivällä 18.12. kohti St. Lucian Rodney Bayta. Keli ei ollut kehuttava; 35 solmua tuulta ja lähes jatkuvaa sadetta, mutta matka sujui niin nopeasti, että jouduimme loppuvaiheessa hidastelemaan saapuaksemme perille päivänvalossa. Ankkurilahdella oli runsaasti tilaa, vaikka ARC-veneet olivatkin jo saapuneet Euroopasta.
Rodney Bayn marinaa on laajennettu viiden vuoden aikana paljon, mutta löysimme jollalaiturin lähes vanhalta paikalta, ja tullin toimitilatkin olivat entiset. ARCilaisia oli paikalla paljon, mikä näkyi muun muassa siinä, että pankkiautomaatti oli tyhjä ja ravintolat täynnä. Internet-yhteys löytyy nykyisin joka baarista, mutta käyttäjiä on niin paljon, että yhteydet ovat takkuisia.
Olimme maissa vain muutaman tunnin, mutta sinä aikana jollaan oli ehtinyt kertyä nilkkaan saakka vettä. Näin tropiikissa, mutta onneksi sade on aina lämmintä! Tropiikin kuumuudesta huolimatta joulu tulee joka vuosi tännekin, mutta se missä me otamme sen vastaan vai otammeko lainkaan, on vielä ratkaisematta. Tämä on ensimmäinen joulumme ilman lapsia, sillä tähän asti joko me olemme lentäneet Suomeen tai he ovat tulleet veneelle. Yksi mahdollisuus on purjehtia Bequian Admiralty Bayhin, jonne skandinaavit kokoontuvat perinteisesti joulunviettoon. Matkaa sinne on vain noin 60 mailia, joten meillä on vielä muutama päivä aikaa miettiä asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti