Admiralty Bay on erittäin suosittu ankkurilahti, osin syynä ovat hyvät palvelut Port Elizabethissa. Oili ja minä teimme taksilla kolmen tunnin kiertoajelun saareen eri osiin. Taksi oli saarelle tyypillinen, Nissan avolava pakettiauto. Lavan reunoilla penkit ja se voitiin tarvittaessa kokonaan sulkea pressulla.
Näimme Atlantin tyrskyt, saaren korkeimmat huiput ja niiltä avautuvat hienot maisemat ja turkoosin meren. Kävimme Old Hegg Turtle Sanctuary – nimisessä laitoksessa, joka keskittyy kilpikonnien (hawksbill turtle) suojeluun. Henkilökunnalta saimme seikkaperäisen selostuksen heidän toimintansa tarkoituksesta ja käytännön työstä.
Laitoksen altaissa oli tulitikkulaatikon kokoisia ja toisaalta noin puolimetrisiä kilpikonnia. Tällä hetkellä vanhin oli 14 – vuotias iso naaras. Kiinnostavaa oli nähdä kilpikonnien kilpien puhdistusta ja pesua. Tarkoitus on saada pidettyä laji hengissä ja elinkelpoisena. Tietyssä vaiheessa eläimet menevät takaisin mereen jatkamaan normaalia elämäänsä. Hienoa toimintaa!
Taksikuski vei meidät myös valasmuseoon, jossa viehättävä iäkäs rouva selosti meille valaanpyynnin vanhoja aikoja ja samalla kertoi millä alueella nykyisin voi nähdä valaita.
Hyvällä onnella näimmekin seuraavalla legillä yhden ryhävalaan komean selän, kun valas sukelsi veneemme lähettyvillä. Vaikuttava juttu ensi kertaa luonnossa nähtynä.
Canouanin kautta tulimme Tobaco Caysin alueelle ja ankkuroimme laajahkon riutan sisäpuolelle, niin kuin kymmenet muutkin venekunnat. Tämä puolikaaren muotoinen riutta tappaa tehokkaasti aallokon, vain tuuli tulee riutan yli.
Kävimme jollalla riutan sisäpuolella olevien saarten hienoilla hiekkarannoilla räpylät ja snorkkelit mukanamme. Sareman miehistö oli jo kaukana snorklaamassa, kun me vieraat vielä sovittelimme maskeja kasvoillemme. Meistä vieraista toinen onnistui snorkkelin kanssa lähes välittömästi. Se toinen ei ollut Jouko. Näillä saariretkillä tulivat iguaanit tutuiksi, niin puissa kuin maassakin. Useat noin metrisiä otuksia.
Veneestä saimme seurata kilpikonnien ruokailupuuhia. Ne nousivat pintaan hengittämään muutaman kerran ja sitten alas pohjaan syömään kilpikonnaruohoa. Kirkasta vettä paikalla on noin kolme metriä, joten hyvin näkyi pohjaan asti.
Toisen yön jälkeen oli aika moottoroida Union Islandin satamalahdella. Kaupungin nimi on Clifton ja sen lentokenttä on aivan sataman vieressä. Joinakin aikoina päivästä koneita meni ja tuli aivan yhtenä jonona. Mukavaa seurattavaa sekin. Tässä kaupungissa kirjaudumme aamulla ulos St. Vincent ja Grenadiineilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti