lauantai 26. maaliskuuta 2011

26. maaliskuuta 2011

Teksti ja kuvat Oili ja Jouko Sjöroos

Union Islandin satamalahdella on riutalle rakennettu Happy Island – niminen baari, jonne menimme jollalla. Edellinen hurrikaani tuhosi siellä lähes kaiken, mutta omistaja on rakentanut kuuden vuoden aikana paikan entistä hienommaksi. Rommipunssit siis.

Petit St. Vincentin ankkurilahdella vietetyn yön jälkeen oli edessä purjehdus Grenadaan kuuluvan saaren, Carriacoun, länsirannan suosittuun Tyrrell Bayhin. Valtio vaihtui taas ja sen mukaiset toimet piti hoitaa. Sisään kirjautuminen ja tullimuodollisuudet venyivät kahdelle päivälle, koska olimme ensimmäisellä Hillsborough - reissulla hieman myöhään liikkeellä.

Lounaaksi kanaroti hyvän viinin ja oluen saattelemana. Kelpasi siinä lounastaa, kun Karibianmeren lempeät mainingit huuhtoivat ravintolaterassin rantaa. Tyrrell Bayssa Sarema telakoidaan pitkään odottanutta isompaa remonttia varten. Kunhan turistit saadaan Euroopan koneeseen. Lahden pohjoisosassa on mangrove – puiden reunustama iso lahti, johon kävimme jollalla tutustumassa. Siellä näimme puiden ilmajuuriin kiinnittyneitä mangroveostereita, joita olimme jo aiemmin päässet maistamaan. Oilikin söi yhden!

Seuraava legi oli lomamme pisin, noin 35 meripeninkulmaa. Grenadan pääsaari purjehdittiin itäpuolelta, joten Atlantiakin pääsimme haistelemaan. Saremassa, yhtä purjetta lukuunottamatta, kaikki purjeet auki ja vauhtia paikoitellen yli seitsemän solmua.

Ankkuroimme Prickly Bayn satamalahdelle, jossa oli paljon veneitä, kuten kaikilla naapurilahdillakin. Lahden pohjukassa on iso telakka, johon monet purjehtijat jättävät veneensä talvehtimaan. Grenadaan osui voimakas hurrikaani vuonna 2004, joka tuhosi saaren rakennuskannasta suuren osan, ja tälläkin lahdella tuhoutui noin 350 venettä. Hurrikaanit kulkevat tilastojen mukaan pohjoisempaa reittiä ja niin sen silloinkin uskottiin menevän. Mutta tilastothan tiedetään ja toisin kävi.

Tuhon seurauksena koko maan talous romahti. Jopa niin pahasti, että hallitus joutui kutsumaan kotiin Englannin yliopistoissa opiskelevat stipendiaattinsakin. Sareman vakituinen miehistö näki hurrikaanin aiheuttamat tuhot muutamaa kuukautta myöhemmin ja myös saarelaisten valtavan yhdessä tekemisen meiningin. Nyt kaikki taas kukoistaa. Ensimmäisenä Prickly Bayn iltanamme söimme maittavan illallisen marinan vieressä olevassa ravintolassa ja sitten yön pimeydessä led – otsalampun valossa takaisin Saremalle. Kyllä se vaan on niin, että ison Suomen lipun valkoisuuden näkee pilkkopimeässäkin.


Meidän matkamme viimeiseen täyteen päivään Grenadalla kuului mm. mielenkiintoiset bussimatkat maan pääkaupunkiin St. George'siin ja takaisin. Maittava lounas satamarannan ravintolassa, ostoksia niin kaupoissa kuin mauste - ja hedelmätorillakin. Pääkaupungin kauppasataman vieressä on iso huvivenesatama, jonne kävelimme pitkin rantakatua. Bussikyydin tarjoajia riitti melkeinpä parin minuutin välein. Marinan terassi oli oluen ja ”gin and tonicin” arvoinen paikka, siellä pääsimme paahtavalta helteeltä suojaan. Lisänä vielä hienot näkymät veneitä täynnä olevalle lahdelle.


Poikettiin myös yhteen Karibian alueen suurimpiin kuuluvaan venetarvikeliikkeeseen. Kippari Pekalla oli tarvikkeista kysyttävää ja neuvoteltavaa, koska remontti odottaa. Mielenkiintoinen kauppa myös saaristopurjehtijalle.


Tänään 26. maaliskuuta meillä Sareman vierailla on edessä yölento Lontooseen, sunnuntaina edelleen Helsinkiin ja vielä öinen bussimatka Turkuun. Olemme Riitan ja Pekan kanssa ja opastuksella kokeneet ja oppineet paljon uutta. Niin merestä, tuulista, virtauksista ja alueen kaloista kuin myös seudun muista eläimistä, sekä paikallisesta ruokakulttuurista. Eikä juomiakaan sovi unohtaa. Olemme tavanneet monia valtavan ystävällisiä, avuliaita ja iloisia paikallisia ihmisiä. Huomasimme myös, että näitten saarten pienillä ja isoilla koululaisilla on siistit koulupuvut. Sietäisi olla Suomessakin. Meidän pienet ennakkoluulomme (joita meillä vielä tulolennollamme ehkä oli) ovat täysin karisseet, hyvä niin.
Isot kiitokset Riitalle ja Pekalle tästä ajasta ja vieraanvaraisuudesta!
Oili ja Jouko Sjöroos

PS. Jos unohdimme mainita, niin Saremassa on loistava kokki ja muu laivahenkilö(stö). Helppohan meidän oli purjehtia osaavan kipparin ja perämiehen matkassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti